Kiinnostavaa(ko?)

Hameet ja mekot eivät ole ihan meikäläisen juttu. Mutta mikäs sille voi että nainen, joka synnytti minut ja pitää huolta minusta ( jota kutsun myös äidiksi) pitää mekoista. Myös se että piti lipsauttaa että tuolla paikassa jota kouluksi kutsuaan on Itsenäisyys tanssit maanataina. Tottakai äiti haluaa minun menevän mekossa sinne ja sovitti minulle ainakin kolmea erinlaista mekko outoutta. Hän päätti että se musta mekko on se mekko jota tulen pitämään itsenäisyys tansseissa. Pakko myöntää kun siinä sain paljon kehua että rupean tykkäämään siitä mekosta, kun se on päälläni. Sehän on vain yksi päivä kun sitä joudun pitämään... Vaikka sitten jossain vaiheessa onkin jotkut joulujuhlat ja joudun nähtävemmin liikkua mekossa sielläkin koska äiti rakas tulee sinne myös.
Eipä kummempaa siitä sitten. Tänään harmittaa se että eräs poika ystäväiseni jota en ole nähnyt ainakaan moneen kuukauteen ja jonka tapasin hänen viisivuotis synttäreillä, mistä kumpikaan meistä ei muista yhtikäs mitään, tuli meille. Mutta en edes ollut kotona vaan täällä eräässä paikassa jossa nyt melken asun, vaikken virallisesti... No sainhan mä kyydin mun nörtin kanssa meille mutta kävikin niin ettei se minun vanha ystäväni mennytkään meille kun kuuli etten ole kotona ja minun kaksoisvelihöntti ei vastannut puhelimeen niin ystäväiseni menikin sitten yhden toisen luokse jonka kanssa en ole enään edes väleissä vaikka kesällä vielä oltiin kuin samaa perhettä. No turhaa minä minun nörttini kanssa menimme meille, ainakin luulin niin. Se nainen jota voisi luulla isosiskokseni mutta onkin äitini soitti sitten niille eräille että tulisi meille. Ei aikaakaan kun ne tuli ja oli kiva nähdä vanha ystäväiseni.... jolle en edes puhunut koko aikana koska se jonka kanssa en enää ole väleissä tuli myös. No tunsin oloni epämukavaksi joten lähdin nörttini kanssa melkein heti takaisin toiseen kotiini, joka oikeastaan on nörttini koti.
Joten.. Minulla on ollut koko päivä vähän BUUH olo kun sitten näin kävikin enkä edes jutellut vanhalle yställeni.. Ja pelkään että hän suuttui minulle... ei voi mitään, sitä se elämä on... Joka vähän harmittaa. Loppu päivä meneekin sitten siihen että roolipelaan paikassa jossa ehkä nykyään käy enimikseen vain ala-astelaiset... mutt kyllä mä tunnen sieltä aika montakin ihmistä jotka ovat vanhempiakin kuin minä ja vain roolaavat siellä, joten minulla ei ole hätää. No mutta voisin nyt mennä nauttimaan todella hyvästä kanasta joka kyllä valitettavasti on teurastettu josta en pahemmmin tahdo ajatella.. Ja siiten siinä samassa voisin katsoa laittomasti varastettua elokuvan antimia.. Joten se on .. öh Adios amigos, menenkin tekemään pieniä pullia suklaatäytteellä ~